mehiläin

Ingrian
Mehiläin.

Etymology

From Proto-Finnic *mehiläinen. Cognates include Finnish mehiläinen and Karelian mehiläini.

Pronunciation
  • (Ala-Laukaa) IPA(key): /ˈmehilæi̯ne/, [ˈme̞hilʲəi̯n]
  • (Soikkola) IPA(key): /ˈmehilæi̯n/, [ˈme̞hilæi̯n]
  • Rhymes: -ehilæi̯n
  • Hyphenation: me‧hi‧läin

Noun

mehiläin

  1. bee

Declension
Declension of mehiläin (type 1/kärpäin, no gradation)
singular plural
nominative mehiläin mehiläiset
genitive mehiläisen mehiläisiin
partitive mehiläistä, mehiläist mehiläisiä
illative mehiläisee mehiläisii
inessive mehiläisees mehiläisiis
elative mehiläisest mehiläisist
allative mehiläiselle mehiläisille
adessive mehiläiseel mehiläisiil
ablative mehiläiselt mehiläisilt
translative mehiläiseks mehiläisiks
essive mehiläisennä, mehiläiseen mehiläisinnä, mehiläisiin
exessive1) mehiläisent mehiläisint
1) obsolete
*) the accusative corresponds with either the genitive (sg) or nominative (pl)
**) the comitative is formed by adding the suffix -ka? or -kä? to the genitive.

Derived terms

Descendants
  • → Votic: mehiläin

References
  • V. I. Junus (1936) Iƶoran Keelen Grammatikka‎, Leningrad: Riikin Ucebno-pedagogiceskoi Izdateljstva, page 51
  • Ruben E. Nirvi (1971) Inkeroismurteiden Sanakirja, Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura, page 304
This article is issued from Wiktionary. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.